Vanhoja kilpailuja ja juhannus

Hei!

Hui, kivaa on se, että Roope Palomäki on tulossa miksaamaan mun Huvilan keikan. Roope on miksauttelee mm. J.Karjalaista, Huskyä, Egotrippiä ja Kilpeläistä. Odotan innolla!

Ratkaisin veden äänityksen äänittämällä Nuuksiossa pikkuista puroa. Puron herkkä solina toimii kauniisti Know Too Well -biisin tausta-ambienssina. Myönnän, että jonkinnäköinen hassu säätö kuuluu aina mun keikkoihin. Sellainen heittäytyminen, että ei aina tiiä mitä tulee.. Mutta epävarmuustekijöitä on joka paikassa, niiden kanssa vain pitää oppia olemaan.

Kuva viistosti yllä. 2 Samppanjapulloa viileällä vedellä täytetyssä roskakorissa. (nostaa kummasti mielialaa).

Kesäkuu on vierähtänyt toipuessa kiireisestä keväästä. En ole kirjoittanut mitään järkevää tai toimivaa. Vielä. Heinäkuussa aloitan uuden kirjoittamisen. En haluaisi ottaa mitään paineita. Katsotaan mitä syntyy. Olen vieläkin aika kiinni edellisessä albumissani. Ehkä siksi on vaikeaa aloittaa uutta. Tavallaan on vaikea solmia uutta suhdetta näin pian edellisen jälkeen. Taidan ikävöidä vielä vanhaa siippaa.

Juhannus lähestyy ja lähden pohjanmaalle sukuloimaan. Siellä on ihana mökki, jossa saan asua - katsella jokimaisemaa ja istua mäkäräisten syötävänä. Saan myös onkia vaikka inhoan kastematoja. Joku muu saa laittaa madon koukkuun. Aika usein tylsistyn ja lähden keittämään kahvia.. Laitan painavan kiven onkivavan päälle ja avot! Aina välillä käyn katsomassa olisiko kala syönyt, useimmiten ei. Laiskianen! Voitin pikkutyttönä Kyrkösjärven lastensarjan onkikilpailun. Uskoisiko?

Kilpailuista puheen ollen, voitin myös neljävuotiaana Seinäjoella Katajalaakson trulli-kilpailun suurimalla desibeliäänimäärällä! Jo silloin minulla oli punaiset posket, päälläni pieni mekko ja esiliina ja kädessä teräskannu karkeille. Eipä ole ihminen paljoa noista ajoista muuttunut.Teräskannun on korvannut kitarakotelo, eikä esiliinaa enää ole.

             

Myös kuperkeikka-hiihdoissa pärjäsin hyvin. Tulin toiseksi kuusivuotiaana. Olisin voittanut jos edellä hiihtäneen pikkupojan vanhemmat eivät olisi estäneet ohitustani! Huusin kovasti: "LATUA!" Mutta pikkupojan vanhemmat juoksivat pojan molemmin puolin, he eivät joku kuulleet minua tai sitten he olivat vain ilkeitä...khrrr. Olisi pitänyt alka kiroilla, tällälailla - latua P'r'k'l'e. Mutta lapsena ei saanut kiroilla, eikä aikuisenakaan saisi.

           

Nyt loppuu höpinät. Elämä ei ole kilpailu. Kun hyväksyy ja arvostaa itseään, ei ole tarvetta kilpailla. Olemme hyviä ja ainutlaatuisia juuri tällaisina kuin olemme. Ei ihmisiä pidä arvottaa suoritusten perusteella.

Voikaa hyvin,

Sansa