Elämä ei ole helppoa jos katselee itseään jatkuvasti suurennuslasin läpi. Pikku virheistä voi tulla suuria, tummia vuoria, jotka peittävät alleen kaiken muun. Perspektiivi voi hävitä tai elämänilo.
Täytän pian pyöreitä vuosia, teini-iästä saakka olen omistautunut vain ja ainoastaan musiikille... Laulamisen pakko on tullut niin syvältä, että olen ollut aseeton sen edessä. Samalla olen kohdannut upeita asioita elämässäni seuraamalla vahvasti intuitiota.
Mutta joskus mua pelottaa. Tää epävarmuus. Mitä jos tämä onkin samantekevää? Mitä jos biisit eivät ole tarpeeksi hyviä? Tai menetän intohimon? Välillä tuskailen jonkun pienen yksityiskohdan kanssa, enkä näe onnistumisiani. Se on hirveän suuri taakka.
Tämä sama tilanne saattaa olla tuttu aika monelle muusikolle tai taiteilijalle ylipäätään. Osa jaksaa takoo ja takoo, osa jättää leikin kesken. Pieni askel uralla eteenpäin vaatii vuosien työn.
Olin vähän aikaa sitten isossa firmassa juttelemassa musiikistani, haastattelija päivitteli isoon ääneen: " Olet etuoikeutettu kun saat tehdä sitä mitä rakastat!".
Se on totta. Toivon, että saan seurata sitä rakkautta jatkossakin.
Sansa
Sansa - Organ Town
Kuvattu Mankussa elokuussa 09.
